Syyskuun loppupuolta elellään. Aika menee todella nopeaa ja koeviikkokin lähestyy koko ajan. Toivottavasti selviydyn siitä kunnialla läpi - ei nimittäin olisi kovinkaan imartelevaa, jos heti ensimmäisen lukiojakson jälkeen jaksotodistuksessa näkyisi ala-arvoisia saatika sitten hylättyjä. Tiedän olevani kunnianhimoinen, joten minulle tuollainen tulevaisuus ei vaan yksinkertaisesti käy...
     Lukiossahan opettajat odottavat opiskelijoilta aktiivista osallistumista tunneilla sekä korkeaa motivaatiota, jotta opiskelijat saisivat mahdollisimman hyviä kurssiarvosanoja. Oppilailla teetetään erilaisia tutkielmia ja kielissä kirjoitutetaan aineita, jotka minulle henkilökohtaisesti ovat olleet melkein aina pelkkää pakkopullaa - varsinkin vieraissa kielissä. Tässä viikko takaperin sain ruotsin opettajaltani tehtäväkseki kirjoittaa aineen otsikolla "Min första skoldag". Venytin aineen kirjoittamista viimeiseen mahdolliseen iltaan, jolloin sitten hiki päässä väkersin sitä yhteensä ruhtinaalliset 2,5 tuntia, sanoja oli hieman yli "sallitun" rajan, joka oli 100-120 sanaa. Omasta mielestäni onnistuin hyvin, opettajan mielestä myös, sillä sain arvosanaksi H = hyvän. Olin tietenkin onnellinen, mutta toisaalta minua kummastutti aineen loppuun kirjoitettu teksi "Vähän liian pitkä. Normaalin aineen pituinen, 150-200 sanaa". Siis no eihän tuossa mitään pahaa sinällänsä ollut, mutta miksi pitää heti "nuhdella", jos oppilas on kirjoittanut hieman pitkähkön aineen, mutta joka oli kuitenkin tehty suurella sydämellä ja tahdonvoimalla!?! Mutta eikö olekin parempi, että aine on liian pitkä kuin liian lyhyt? Mielestäni opettajien pitäisi olla tyytyväisiä, jos oppilaat osoittavat tuon kaltaista kiinnostusta tiettyä oppiainetta kohtaan, eikä ainoastaan miettiä sitä, että jos lukemista tulee n. 1 minuutti enemmän kuin oli tarkoitus. Mutta edellä kerrotussa asiassa julkaisin oman mielipiteeni - joku toinen voi ihan hyvin olla toista mieltä...
     Mutta onneksi elämä on täynnä myös pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä ilon hetkiä. Itse henkilökohtaisesti rakastan syksyä - sen tuomia uusia tuoksuja, pimeyttä, sateita... On ihanaa istua kotona, sytyttää kynttilöitä, käpertyä peiton alle mummon tekemät villasukat jalassa, uppoutua hyvän fantasiakirjan maailmaan ja hetkeksi unohtaa kaikki muu ympärillä oleva. Omistakaa aikaa itsellenne, perheenjäsenillenne ja ystävillenne, joita ilman luultavasti yksikään teistä lukijoista ei näkisi " tervettä" päivää tässä ainaisen kiireen ja hektisyyden maailmassa. Nauttikaa elämästä ja odottakaa seuravaa päivää aina yhtä innokkaasti kuin edellistäkin. Koska elät ainoastaan kerran!