keskiviikko, 27. joulukuu 2006

Joulukuun viimeisiä viedään...

Pöh, joulu meni ohi taas niin nopeaa. Ilo oli ylimmillään, ja sitten sen tietenkin piti loppua. Lahjoja tuli tietenkin, kaikkea tarpeellista onneksi, koska olin painottanut äitiäni lopettamaan turhanpäiväisten tavaroiden ostamisen. Lempparilahjaksi nousi ylivoimaisesti Marimekon punaruskea-raitapaita ja samaa sävyä olevat sukat <3 I love them. Jouluruokiakin tuli mässäiltyä normaalia enemmän, sillä ensi jouluna olen tilanteessa, että en voi syödä niitä! Nimittäin Kanadassa tuskin pöytää täyttävät ihanat lanttu- ja porkkanalaatikot, vaan kalkkuna ja vanukkaat. Pahinta kuitenkin olisi jos jouluna tarjottaisiin ranskalaisia ja hampurilaisia. Yök!

Seuraavana vuorossa uusi vuosi, jolloin olen yksin kotona ja kaverini Anni tulee meille yöksi. Vihdoinkin saa lähteä bilettämään ilman vanhempien valvovia katseita. :P Ihanaa, vapaus! Porukat tuleet kotiin vasti tiistaina, joten siinähän on monta päivää aikaa laittaa kämppä sellaiseen kuntoon, että uskallan päästä vanhemmat takaisin.

 

Kommentoi Lähettänyt: elastica - 27.12.2006 klo 13.32
Tunnisteet:

tiistai, 24. lokakuu 2006

It's dark outside of my window

Juu, elikkä lokakuukin on kohta lopuillaan. Nyt on jo todella pimeää eikä asiaa auta yhtään se, että lunta on maassa noin 10 cm ja sitä tulee lisää koko ajan. Ei kai tässä muuta voi enää todeta: talvi on väistämättä tulossa. Ja kohta saa taas repiä hiukset päästä niiden samojen vanhojen joululaulujen takia, jotka alkavat soida kaupoissa jo marraskuussa! Säästäkää minut siltä! Kuka on sanonut, että joulu alkaa jo marraskuussa, ja kuka käskee laittamaan joulukyntteliköt ikkunaan samoihin aikoihin - eli aivan liian aikaisin! Eikö joulustakin mene jo hieman maku, kun sitä ollaan jouluaattoon menessä jo viettetty kuukausi!?!
    Joululahjojahan on syytäkin jo alkaa miettimään, sillä en todellakaan halua ostaa juuri ennen joulua ystävilleni tai perheenjäsenilleni mitään turhanpäiväistä krääsää, vaan sen takia että oli pakko ostaa jotain. Joululahjoihin pitäisi sisältyä jokin ajatus ja niiden pitäisi kuvastaa saajan persoonallisuutta jollakin tavoin. Tai noh eihän se aina ole välttämätöntä, mutta itsetehdyissä lahjoissa sen olisi syytä näkyä. Mutta ei vielä masennuta tai aleta stressaamaan joulusta, eletään tätä hetkeä. :D
    AFS:ltä ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. AFS on siis järjestö, jonka kautta olen lähdössä tuonne jääkiekon ja muun talviurheilun luvattuun maahan eli Kanadaan. Eiku nyt annoinkin väärää informaatiota! Tulihan sieltä vähän aikaa sitten 660€ lasku! :) Sen maksettuani olen varmasti lähdössä vuodeksi pois Suomesta ja etenkin täältä tuppukylästä, Rovaniemeltä. Odotan vuottani innolla, mutta olen yhä enemmän alkanut ajattelemaan, että mitäs jos asiat täällä koto-Suomessa ovat muuttuneet radikaalisti kun palaan? Jos ystäväni ovat unohtaneet minut ja heillä on niin paljon kaikkia uusia juttuja elämissään, että tulen auttamattomasti jäämään ulkopuolelle kaikesta!  Tai jos en omalta osaltani sopeudu enää tänne, vaan haikailen päivät pitkät elämääni Kanadassa, joka oli parempaa kuin täällä? Who knows? Ehkä olisi vain parempi jäädä kotiin ja jatkaa elämää samalla tavalla kuin tähänkin asti? Ei, vereni vetää ulkomaille ja miksi jättäisin tällaisen mahdollisuuden käyttämättä. Onhan vaihto-oppilasvuosi ollut suurin unelmani jo ala-aste ajoilta lähtien.
                                 148806.jpg
                                         Canada, Here I Come!
Kommentoi Lähettänyt: elastica - 24.10.2006 klo 17.59
Tunnisteet:

torstai, 21. syyskuu 2006

Wake me up when September ends...

Syyskuun loppupuolta elellään. Aika menee todella nopeaa ja koeviikkokin lähestyy koko ajan. Toivottavasti selviydyn siitä kunnialla läpi - ei nimittäin olisi kovinkaan imartelevaa, jos heti ensimmäisen lukiojakson jälkeen jaksotodistuksessa näkyisi ala-arvoisia saatika sitten hylättyjä. Tiedän olevani kunnianhimoinen, joten minulle tuollainen tulevaisuus ei vaan yksinkertaisesti käy...
     Lukiossahan opettajat odottavat opiskelijoilta aktiivista osallistumista tunneilla sekä korkeaa motivaatiota, jotta opiskelijat saisivat mahdollisimman hyviä kurssiarvosanoja. Oppilailla teetetään erilaisia tutkielmia ja kielissä kirjoitutetaan aineita, jotka minulle henkilökohtaisesti ovat olleet melkein aina pelkkää pakkopullaa - varsinkin vieraissa kielissä. Tässä viikko takaperin sain ruotsin opettajaltani tehtäväkseki kirjoittaa aineen otsikolla "Min första skoldag". Venytin aineen kirjoittamista viimeiseen mahdolliseen iltaan, jolloin sitten hiki päässä väkersin sitä yhteensä ruhtinaalliset 2,5 tuntia, sanoja oli hieman yli "sallitun" rajan, joka oli 100-120 sanaa. Omasta mielestäni onnistuin hyvin, opettajan mielestä myös, sillä sain arvosanaksi H = hyvän. Olin tietenkin onnellinen, mutta toisaalta minua kummastutti aineen loppuun kirjoitettu teksi "Vähän liian pitkä. Normaalin aineen pituinen, 150-200 sanaa". Siis no eihän tuossa mitään pahaa sinällänsä ollut, mutta miksi pitää heti "nuhdella", jos oppilas on kirjoittanut hieman pitkähkön aineen, mutta joka oli kuitenkin tehty suurella sydämellä ja tahdonvoimalla!?! Mutta eikö olekin parempi, että aine on liian pitkä kuin liian lyhyt? Mielestäni opettajien pitäisi olla tyytyväisiä, jos oppilaat osoittavat tuon kaltaista kiinnostusta tiettyä oppiainetta kohtaan, eikä ainoastaan miettiä sitä, että jos lukemista tulee n. 1 minuutti enemmän kuin oli tarkoitus. Mutta edellä kerrotussa asiassa julkaisin oman mielipiteeni - joku toinen voi ihan hyvin olla toista mieltä...
     Mutta onneksi elämä on täynnä myös pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä ilon hetkiä. Itse henkilökohtaisesti rakastan syksyä - sen tuomia uusia tuoksuja, pimeyttä, sateita... On ihanaa istua kotona, sytyttää kynttilöitä, käpertyä peiton alle mummon tekemät villasukat jalassa, uppoutua hyvän fantasiakirjan maailmaan ja hetkeksi unohtaa kaikki muu ympärillä oleva. Omistakaa aikaa itsellenne, perheenjäsenillenne ja ystävillenne, joita ilman luultavasti yksikään teistä lukijoista ei näkisi " tervettä" päivää tässä ainaisen kiireen ja hektisyyden maailmassa. Nauttikaa elämästä ja odottakaa seuravaa päivää aina yhtä innokkaasti kuin edellistäkin. Koska elät ainoastaan kerran!
                                                                                                                                   
     
Kommentoi Lähettänyt: elastica - 21.9.2006 klo 20.59
Tunnisteet:

maanantai, 21. elokuu 2006

There's times when you just wanna be alone...

Viikko kohta uudessa koulussa on tullut kärvisteltyä. Tai no kärvistely on oikeastaan melko väärä sana, sillä hauskempaa on ollu kuin moniin vuosiin. :D Pari uutta kaveriakin olen saanut. Ainoa huono puoli tässä on läksyt, sillä niitä on aivan liikaa. Koko ajan pitäisi kirjoittaa jonkin sortin aineita sun muita, ja matikan läksyihinkin menee päivittäin noin tunnin verran eli aivan liian kauan. Ja minäkun en ole mikään maailman paras laskija. Ja murtoluvut on syvältä sieltä! Kuka älypää on nekin keksinyt!?! Eikö olisi paljon helpompaa ja ennen kaikkea selkeämpää kirjoittaa kaksi ja puoli muotoon 2,5 kuin sörkkiä jotain kummallisia viivoja numeroiden väliin. Ei voi käsittää. :S Noh, ehkä sitä joku päivä on hieman viisaampi, kuin nyt... :D Niin ja toinen asia, joka ärsyttää minua suunnattomasti on se, että en yksinkertaisesti löydä erästä ruotsinkirjaa koko kaupungista. Joka paikassa ne on loppu tai sitten kukaan ei ole ajatellut että sellaisiakin kirjoja lukiolaiset saattaisivat tarvita - varsinkin A-ruotsin lukijat. Tänään sitten kyselin tuota kyseistä kirjaa Suomalaisesta Kirjakaupasta, valitettavasti ei ollut sielläkään, mutta lupasivat tilata. Mainiota palvelua - sanoivat vielä lähettävänsä viestin kun kirja olisi mahdollista hakea. :D Heti tuli parempi mieli...
    Jatkoa seuraa pikimmiten...
Kommentoi Lähettänyt: elastica - 21.8.2006 klo 20.15
Tunnisteet:

keskiviikko, 16. elokuu 2006

Eka kerta

Kuinka elämä meneekään niin nopeaa eteen päin? Vasta aloitit ensimmäisen luokan ala-asteella, ja hups, yhtäkkiä olet jälleen kerran tuossa tilanteessa. Tällä kertaa kuiten lukion ekalla! Näihin 9 koulunkäynti- vuoteeni on mahtunut niin iloja, suruja, onnistumisia kuin pettymyksiäkin. Mutta kaikesta on selvitty aina kunnialla läpi.Onneksi, sillä en luultavasti olisi muuten tässä tilanteessa.
    Eli, olin tänään toista päivää uudessa koulussani, Lyseonpuiston Lukiossa, Rovaniemen sydämessä. Tuo koulu on inspiroinut minua aina, johtuu myös varmaan osaksi siitä että äitini kirjoitti samaisesta koulusta ylioppilaaksi tasan 25 vuotta sitten. Se on aina ollut päämääräni, tulevaisuuteni. Alussa lukioon meno jännitti (tai suoraan sanottuna pelotti) hieman, mutta nyt jo toisen päivän jälkeen kaikki tuntuu todella mukavalta ja mielenkiintoiselta. Siis hei, koulunkäynti voi myös olla kivaa! :D Tuskinpa lokakuun alussa tuntuu enää samalta, kun ensimmäinen koeviikko on ohi, ja monta monituista vielä edessäpäin (eihän niitä ole kuin 5 lukuvuodessa!). Mutta en aio murehtia sitä vielä. Nyt aion nauttia tästä tilanteesta, sillä uusien kavereiden/tuttavuuksien hankkiminen ei voi koskaan olla tylsää. Vielä on niin paljon kerrottavaa, mutta aika ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkien asioiden merkitsemiseen... Selitän sitten joskus noista vaihtarijutuista, jos jotakin ees oikeesti kiinnostaa. :D :D Au revoir, mes amies! <3

154362.jpg
Kommentoi Lähettänyt: elastica - 16.8.2006 klo 17.18
Tunnisteet:

  • Galleria


    165102.jpg
    Me, myself and I

    148806.jpg
    Oh  Canada!